Stereotyyppi

Ihmiset, jotka edes jollain tavoin kiinnittävät huomiota omaan pukeutumiseensa voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:

1. Niihin, jotka seuraavat muotia, pukeutuvat sen mukaan ja myöntävät sen
2. Niihin, jotka pukeutuvat ns. klassisesti, eli käyttävät jakkupukuja, suoria farkkuja, kauluspaitoja ja neuleita
3. Niihin, jotka sanovat, että eivät missään tapauksessa pukeudu minkään muodin mukaan, mutta oikeasti ovat piiruntarkkoja siitä, mitä päälleen pistävät

Ykkös- ja kakkosryhmästä ei ole oikeastaan mitään erityistä sanottavaa. Mutta tuo kolmosryhmä on herkullinen siksi,  että se ei myönnä pukeutuvansa muodin mukaan, vaikka noudattaa oikeasti jotain muotia orjallisesti. Minulla on tästä empiiristä tietoa, sillä olin itse nuoruudessani punkkari, joka ei - tietenkään - muodista perustanut. Kuitenkin erittäin tärkeä osa kaveriporukan yhteenkuuluvuuden tunteesta ja identiteetistä muodostui siitä pohdinnasta, minkälaisia vaatteita SAA ja VOI pitää ja millaisia taas EI missään tapauksessa saa. Esim. farkut kuuluivat tälle kiellettyjen listalle, koska ne olivat muotia.

Totta kai on tärkeää tuntea kuuluvansa johonkin porukkaan, mutta pakkoko aatteen on olla niin läpitunkeva, että erilaisuudelle ei ole sijaa. Oletteko esimerkiksi koskaan tavanneet tulisieluista luonnonsuojelijaa tai vegaania, joka käyttäisi tummaa pukua, siistiä ja puhdasta (!) kauluspaitaa ja tyylikästä (!) kravattia sekä pesisi tukkansa useamman kerran viikossa? Olen joskus jopa miettinyt, huolittaisiinko kokoomuslaiselta näyttävää henkilöä tähän rastatukka-villapontso-reisitaskuhousu-suvaitsevaisuusporukkaan.

Aina joskus käy niin hyvä tuuri, että katukuvassa näkee tyylipuhtaita stereotyyppejä. Niin kuin muutama viikko sitten Fasun kahvilassa, kun viereiseen pöytään istahti kaikkien hipstereiden hipsteri. Nuori mies, jolla oli tarkkaan harkittu asukokonaisuus: hipsteririllit, raidallinen kauluspaita, samettirusetti kaulassa, vähän liian pieni puvuntakki, sähkönsiniset pillifarkut sekä mokkanilkkurit. Kovasti teki mieli kysyä, minkä alan miehiä sitä mahdetaan olla, en kuitenkaan rohjennut, mikä harmittaa nyt ihan älyttömästi. Olisihan voinut olla, että siinä olisikin voinut olla maatalouslomittaja tai putkimies aamiaisella kollegoiden kanssa. Nyt en ikinä saa tietää.